Viikko 4 - Arvioinnin suunnittelu ja väliarviointi

Ilmiön puoliväli

Ilmiön puolessa välissä pienryhmät olivat aloittaneet työskentelyn. 8.2. esiteltiin Kaijulle ja koko ryhmälle, mitä kukin pienryhmä oli siihen mennessä tehnyt. Mustikat esittelivät e-lomakkeen, jonka jokainen täyttää jokaisen ryhmäkerran alussa ja lopussa. Lomake myös täytettiin ensimmäistä kertaa. Lakat kertoivat aikovansa vierailla eri paikoissa tutkiessaan maker-kulttuuria. He etsivät kriteereitä sertifikaateille keskittyen yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen aspektiin. Päärynät aikoivat vielä tarkentaa kunnollisuuden määritelmää ja tutkia kriittisellä otteella, miten sertifikaatteja saadaan, miten ja kuka niitä valvoo. Näkökulmana heillä olivat myös ekologisuus ja kestävä kehitys. Pohdittiin, olisiko mahdollista löytää sosiaalinen sertifikaatti, jota tutkia. Kaijun kanssa mietimme myös 12.2. pidettävää väliarviointia. Väliarviointia ajatellen oli pohdittava, mihin haluamme keskittyä, sillä kaikkea ei voi ottaa esille yhdellä kertaa. Sovimme suunnittelevamme perjantain väliarvioinnin torstaina. Huomasimme, että meiltä puuttuvat arviointikriteerit kokonaan ja sovimme, että niistä sovittaisiin seuraavana päivänä.

Kurssin arvioinnin suunnittelu

9.2. pohdimme pienryhmissä arviointia 45 minuutin ajan. Sen jälkeen kustakin ryhmästä pari osallistui arviointityöryhmään, joka määritteli ilmiöllemme tarkemmat arviointikriteerit. Nämä hyväksytettäisiin seuraavalla kerralla, jolloin myös suunniteltaisiin väliarviointi.

Arviointikriteerien määrittely ja väliarvioinnin suunnittelu

Ryhmäkerrallamme 11.2. arviointityöryhmä esitteli muulle ryhmälle edellisenä päivänä tekemänsä ehdotuksen arvioinnista ja sen kriteereistä. Sen jälkeen kävimme ehdotuksen pohjalta keskustelua. Keskustelu tuntui ensin sujuvan varsin hyvin, mutta kun tuli aika päättää, tehdäänkö pienryhmien arviointi suullisesti ohjaajien avustuksella, rupesi keskustelu takkuamaan. Jatkuvasti nostettiin esiin uusia asioita ja kyseenalaistettiin ajatuksia puolin ja toisin. Samalla keskustelu luisui itse arviointikriteerien kyseenalaistamiseen ja nousi tarve muokata niitäkin. Emme myöskään olleet ehtineet lyödä lukkoon sitä, tuleeko kurssista kaikille yhteinen arvosana vai pienryhmille omansa. Näistä asioista puhuttiin hieman päällekkäin ja aika alkoi loppua, sillä meillä oli vielä suunniteltavana seuraavan päivän väliarviointi. Meillä oli myös vaikeuksia päättää siitä, jatketaanko kyseistä keskustelua, vaikka väliarviointi on jo seuraavana päivänä eikä sitä ollut vielä suunniteltu.

Päätimme kuitenkin jatkaa ja moni yrittikin pitää puheenvuoronsa sen jälkeen lyhyinä ja ytimekkäinä ja teki myös ehdotuksia eteenpäin pääsemiseksi. Tuntui, että mitään ehdotusta ei kuitenkaan heti voitu hyväksyä. Tunnelma oli kireä, osa alkoi kiihtyä ja turhautua, osa putosi kärryiltä kokonaan. Eräs tunnilta myöhästynyt ryhmämme jäsen halusi saada arviointikriteereihin kirjattua sen, ovatko ryhmämme jäsenet ilmiön aikana kokeneet omaehtoisuutta ja saaneet kokemuksia osallisuudesta. Muut olivat jo hyväksyneet arviointiryhmän ehdotuksen ja siihen oltiin tehty yhdessä pieniä muutoksia ja koettiin, ettei enää ollut sen aika. Keskustelun sekavuus tuntui johtaneen siihen, ettemme oikein ymmärtäneet toisiamme emmekä toisaalta osanneet argumentoida enää kovin selkeästi, sillä keskustelun aiheet poukkoilivat aiheesta ja asiasta toiseen. Tämän katkaisemiseksi ehdotettiin, että voitaisiin taas perustaa työryhmä, joka veisi arviointityön päätökseen, jotta voisimme siirtyä väliarvioinnin suunnitteluun. Tämäkin aiheutti useamman minuutin väittelyä työryhmän tarpeellisuudesta, mutta työryhmä perustettiin, kun omaehtoisuuden ja osallisuuden kokemusten huomioiminen oli kirjattu mahdollisesti lisättäväksi arviointikriteereihin. Tunnelma tilassa jäi kuitenkin kireäksi. Väliarvioinnin suunnittelu sujui hieman paremmin, vaikkakin aika loppui odotetusti kesken. Myös väliarviointikerran suunnitteluun perustettiin työryhmä, joka myöhemmin samana päivänä kokoontuisi suunnittelemaan väliarvioinnin sisällöt ja tunnin rakenteen.

Väliarviointi

12.2. yhteistä väliarviointia ennen kävimme fiiliskierroksen, jossa kartoitettiin ryhmän jäsenten sen hetkistä kokemusta ja tunnetta ilmiöstä. Esiin nousi aiempaa vähemmän huolta siitä, mitä nyt pitäisi tehdä tai että kaikki on hyvin sekavaa. Toki näitäkin tuntemuksia edelleen oli, mutta yhä useampi oli sitä mieltä, että ilmiö alkaa vähitellen hahmottua ja työssäkin ollaan päästy eteenpäin. Myös ohjaajavieraallamme Kaijulla oli se käsitys, että olemme edenneet maanantaista paljon eteenpäin ja ilmiöllä on paljon selkeämpi määränpää kuin kolme päivää aiemmin.

Jatkoon valitut aihevaihtoehdot

Väliarvioinnissa pohdimme, tulisiko meidän muokata ilmiötyöskentelyä vastaamaan paremmin alkuperäistä tutkimuskysymystämme “Ideasta tuotemerkiksi - Mitä se vaatii?” tai pitäisikö itse tutkimuskysymystä tarkentaa vastaamaan sitä, mitä olemme tähän mennessä ilmiössä tehneet ja mihin suuntaan aiomme mennä. Väliarviointiryhmä, jossa oli jokaisesta pienryhmästä ainakin yksi edustaja, oli edellisenä päivänä koonnut Flingaan jokaisen pienryhmän toimintasuunnitelmasta asioita, joita ilmiön aikana on työstetty ja aiotaan työstää. Tämän jälkeen kartoitimme yhteisesti, mihin tutkimuskysymykseen mikäkin työvaihe tai tutkimus vastaa tai mitä kysymystä se palvelee. Huomasimme, että kullakin ryhmällä on varsin selkeä oma linjansa, joka kuitenkin palvelee yhteistä tarkoitusta.

Olimme yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen ilmiöaiheemme “Ideasta tuotemerkiksi - Mitä se vaatii?”, ei sellaisenaan enää sopinut ilmiöömme. Pidimme paripulina- ja flinga-hetken keksien parempia vaihtoehtoja ilmiön pääaiheeksi. Kävimme sopuisaa keskustelua vaihtoehdoista koko tunnin ajan. Esille nousi paljon hyviä ehdotuksia, mutta siinä hetkessä oli vaikea sitoutua mihinkään täysin. Valitsimme jatkopohdintaa varten Flingasta aiheet/kysymykset, jotka sopivat ilmiöömme parhaiten. Kaikista ehdotuksista oli löydettävissä kaksi suurta teemaa: kunnollisuuden sertifioinnin mahdollisuus sekä kunnollisuus käytäntöyhteisöjen, kasvatuspsykologian ja maker-kulttuurin näkökulmasta. Jo tämä osoitti, että meillä on tällä hetkellä tarpeeksi yhteneväinen suunta ilmiön työstämiselle. Myös Kaiju oli tätä mieltä ja kehui väliarviointikertaamme hyvin valaisevaksi ja selkeyttäväksi. Päätimme jatkaa tutkimuskysymyksen päättämisellä seuraavalla tunnilla lounaan jälkeen.
 

Virtauksen arvopohjan luominen

12.2. väliarvioinnin ja lounastauon jälkeen vaihdoimme tilaa ja aloitimme tunnin “kanikani”-kevennysleikillä, joka varmasti tuli tarpeeseen rankan viikon ja päivän aloituksen jälkeen. Kevennysleikin aikana pääsimme purkamaan paineita, antamaan aivoille taukoa ja nauramaan. Leikin jälkeen oli tarkoituksena päästä yksimielisyyteen ilmiön aiheen uudelleenrajaamisesta ja edellisellä tunnilla ehdotetuista vaihtoehdoista. Koimme, että suunta ilmiöllemme on tällaisenaan tarpeeksi yhtenäinen ja että ainakin käyttämämme termit ovat johdonmukaisia myös pienryhmissä ja niinpä päätimme palata lopullisen ilmiöaiheen/tutkimuskysymyksen määrittelyyn hieman lähempänä ilmiön loppupaneelia.

Tunnin varsinaisena tarkoituksena oli parin Päärynä-ryhmän jäsenen suunnittelema Virtauksen arvopohjan luominen, joka tukisi ilmiömme tavoitetta löytää kunnollisuuden sertifikaatille kriteereitä Virtauksesta nousseiden arvostusten ja arvojen kautta. Tehtävän myötä nousi esiin hienoja arvoja, joiden työstämistä jatkettaisiin myöhemmin. Pienryhmien vuorovaikutus tehtävän aikana sujui vaihtelevasti: yhdellä ryhmistä ei juuri ollut vaikeuksia löytää yhteisiä arvoja ja tehdä yhteisiä päätöksiä, yksi taas ei päässyt tehtävässä loppuun asti arvoristiriitojen vuoksi. Parilla muulla ryhmällä oli ollut haasteita tai ratkaistavia tilanteita, mutta niistä oli päästy konsensukseen. Tehtävän purkamisen jälkeen kerättiin tunnista palaute toiminnallisen Kahoot-oppimisalustan avulla, joka reaktioista päätellen oli erittäin innostava alusta ja jota varmasti tulemme hyödyntämään jatkossakin. Tunnin lopussailmapiiri oli iloinen ja kepeä.

- pöytäkirjojen pohjalta koonnut: Nuppu