Ilmiön aiheeksi valikoitui tuotemerkki. Siitä idea lähti kehittymään ja tavoitteeksi tuli luoda sertifikaatti kunnollisuudelle. Kolme ryhmää lähti tutkimaan kunnollisuuden ja kunnollisen yrityksen kriteereitä. Meidän ryhmämme, Mustikat, tutkii käytäntöyhteisön kunnollisuutta. Mikä tekee yhteisöstä kunnollisen? Minkälaista on kunnollisen käytäntöyhteisön vuorovaikutus? Minkälaisia ovat yksilöt kunnollisessa yhteisössä? Saavuttaako meidän oma Virtauksemme kunnollisen yhteisön kriteerit ilmiön aikana?
Psykologit ovat yrittäneet määritellä onnellisen elämän ja hyvinvoinnin peruselementtejä jo pitkään. Erilaisia malleja on esitetty ja onnellisuuteen on liitetty muun muassa ympäristö, ihmissuhteet, itsensä hyväksyminen ja merkityksellisyys. Filosofian tohtori Frank Martela tutkii sitä, miten elää hyvä elämä. Hänen mukaansa “kaikkein perustelluin ja empiirisesti tutkituin näkemys onnellisuuden peruselementeistä löytyy professoreiden Edward Deci ja Richard Ryan kehittämästä itseohjautuvuusteoriasta”. Nämä peruselementit ovat omaehtoisuus (autonomy), kyvykkyys (competence) ja yhteisöllisyys (relatedness). Näitä suomennoksia käyttää ainakin Martela. Hän on myös esittänyt, että Decin ja Ryanin kolmen perustarpeen rinnalle lisättäisiin neljäs, hyväntahtoisuus (benevolence). (Martela, 2014.) Itseohjatuvuusteoria (Self-Determination Theory) tunnetaan myös nimellä itsemääräämisteoria.
Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoria näkee ihmisen aktiivisena organismina, joka pyrkii kasvuun ja kehittymiseen, hallitsee ympäristön haasteita ja yhdistää uusia kokemuksia aiemmin oppimaansa. Nämä ihmisen luonnolliset taipumukset itseohjautuvuudesta, itsensä toteuttamisesta ja itsensä kehittämisestä toteutuvat vain, mikäli sosiaalinen ympäristö tukee kehitystä. Teorian mukaan hyvinvointi edellyttää kolmen psykologisen perustarpeen - omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden - täyttymistä, ja kaikki näistä ovat välttämättömiä. Jos yhdenkin perustarpeen toteutuminen häiriintyy, sillä on selvästi nähtävissä oleva seuraus ihmisen toiminnassa. Olosuhteet, jotka tukevat kolmea perustarvetta, edistävät myös mm. ihmisen vapaata tahtoa, sisäistä motivaatiota, sitoutumista ja luovuutta. Sama vaikutus näkyy hyvinvoinnissa. Teoria selvittää, miten sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät helpottavat tai heikentävät ihmisen kokemusta omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä. (Sdt, 2016.)
Decin ja Ryanin Itseohjautuvuusteoria vastaa siihen, mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin, kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi ja ollakseen motivoitunut tekemiseensä. Päätimme tutkia ja kuvata Itseohjautuvuusteorian avulla sitä, minkälaisessa käytäntöyhteisössä ihminen voisi hyvin. Ilmiö-opinnoissa omaehtoisuuden kokemus törmäilee yhteisöllisyyteen ja kyvykkyys yhteisön odotuksiin. Päätöksentekotilanteita on lukuisia ja isossa, 22 hengen ryhmässä on haastavaa päästä sellaiseen lopputulokseen, jossa kaikki kokisivat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi sekä toteuttaneensa omaa toimijuuttaan ihanteellisesti.
Meillä on vielä paljon kysymyksiä ja selvitettävää. Teoria liitetään vahvasti motivaatioon ja siitä puhutaan myös motivaatioteoriana. Teoria käsittelee myös perustarpeita itsessään sekä perustarpeita hyvinvoinnin, merkityksellisyyden kokemuksen ja toiminnan taustalla. Ympäristö liittyy kokemuksiin olennaisesti. Haluamme ymmärtää teoriaa paremmin. Minkälainen on perustarpeiden, hyvinvoinnin, ympäristön ja sisäisen motivaation riippuvuussuhde? Jos perustarpeet ovat olennaisia yksilön hyvinvoinnin, merkityksellisyyden ja motivaation kokemuksissa, ne vaikuttavat yksilön toimintaan ryhmässä ja jokaisen ryhmäläisen kautta siten myös ryhmän toimintaan. Miten yksilöiden kokemukset perustarpeiden toteutumisesta vaikuttavat ryhmän toimintaan? Voidaanko nähdä yhteyttä siinä, että ryhmä toimii ja on tuottelias, kun sen jäsenet kokevat omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden toteutuvan omalla kohdallaan? Entä toisinpäin? Tuleeko ryhmässä enemmän konflikteja, kun jäsenten kyvykkyyden tai yhteisöllisyyden kokemus on alhainen, mikä kenties ilmenee turhautumisena tai puolustuskannalla olemisena? Ovatko omaehtoisuus ja yhteisöllisyys ristiriidassa keskenään vai onko mahdollista päästä toimivassa ryhmässä tilanteeseen, joissa ryhmän jäsenet kokevat molempien olevan korkealla yhtä aikaa?
- Jenni
Lähteet:
Martela, Frank, (2014). http://frankmartela.fi/2014/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/ Viitattu 12.2.2016.
Sdt, Self-Determination Theory. 2016. http://www.selfdeterminationtheory.org/theory/ Viitattu 12.2.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti